Kruunuvuorenranta – hyvästi huvila-alue

Kruunuvuorenranta on nyt tyhjä. Sen kaikki vanhat huvilat ovat nyt poissa. Sain ystävältä eilen viestin, että viimeinenkin huvila palaa. Juuri muutama viikko sitten vein entiselle huvila-alueelle hänet kuvittelemaan, millaista on ollut, kun huvilayhdyskunta on ollut voimissaan. Lammessa oli vielä jäätä, pari sorsaa uiskenteli kaislikossa, ja viimeinen huvila oli vielä vaivoin pystyssä. Katsoimme lipputankoa kalliolla muutaman metrin päässä graffitien peittämästä huvilasta. Oli niin helppo kuvitella aikansa porvarit hengailemassa kalliolla, katsomassa aurinkoiselle merelle. 

Paitsi että olin ollut ihan väärässä siinä, keitä Kruunvuorenrannassa oikeasti kesiään vietti. Vasta tänään luin Hesarista palouutisen yhteydessä, että alue on ollut pitkään saksalaisten hallussa (huvittelualueena, kuten Hesari kirjoitti), sodan jälkeen venäläisten ja sittemmin kommunistien. Että se niistä porvareista. Enää en pääse ihan samaan fiilikseen… 

Kävin edellisen kerran Kruunuvuorenrannassa syksyllä 2013. Silloin oli marraskuinen sumu ja paikka jotenkin aavemainen. Markkinoin tällä kertaa keväisen pienen luontoretken nimenomaan rappioromantiikalla, romahtamaisillaan olevilla rakennuksilla, historian havinalla. Elin omien muistojeni varassa. En ollut lukenut aiheesta mitään kahdeksaan vuoteen. 

Pitkospuut olivat vielä lahommat kuin viimeksi (tarkistin kuvista), maa sulamisvesistä paikoin mutainen. Vaikka kuinka kierrettiin lampea, ei missään näkynyt tönön tönöä. Selitin useista raunioituneista huviloista. Aloin jo epäillä itseänikin, ja hän epäilemättä epäillä minua itseänikin enemmän.  Ei näkynyt edes jälkiä perustuksista. Miten on mahdollista, että talot Suomessakin häviävät jäljettömiin? Sademetsässä kasvun nopeuden ymmärtää, mutta että suomalaisessa metsässä, kalliolla. 

Mutta jäljellä oli enää vain yksi: Villa Hällebo, joka eilen siis paloi ja tuhoutui täysin. Toisesta oli jäljellä palaneet rauniot. Enää ei ole edes Villa Hällebota. Kruunuvuorenrannan tarina on ohi. Jokin tässä ottaa tunteisiin. Nyt on kai vuosikausia puhutun ratikkasillan aika. Se ei herätä tunteita yhtään. Rakentakoot siltansa.

Tältä Kruunuvuorenranta näytti marraskuussa 2013: