Roihuvuoren kirsikkapuisto täydessä loistossa

Roihuvuoren kirsikkapuisto on japanilainen lahja Helsingille. Kauppias Norio Tamida sai idean, että Helsingissä asuvat japanilaiset lahjoittaisivat kirsikkapuita kiitokseksi siitä, että Helsinki on hyvä paikka elää. Paikaksi valikoitui Roihuvuoren aluepuisto vesitornin alapuolella rinteessä. Kukinnan aikaista hanami-juhlaa on vietetty vuodesta 2008 alkaen, mutta korona on vienyt jo kahden vuoden juhlat. Ilman virallista juhlintaakin Roihuvuoren kirsikkapuisto täyttyy piknikin viettäjistä, japanilaisiin asuihin pukeutuneista cosplay-harrastajista ja yhä enemmän Instagram-kuvaajista. Niinpä Instagram on näinä päivinä aikalailla vaaleanpunainen. Niin on omanikin.

Helatorstaina puisto oli täynnä. Kokoontumisrajoituksista ei pahemmin välitetty, jäätelö- ja muille pisteille oli jonoa, mutta meininki oli ihanan leppoisa. Selfien ottajat pyrkivät lähestymään puita varovasti, koska jokaisen alla makaili tai istuskeli jo joku. Yhtä upeaa säätä ei enää saatu viikonlopuksi, mutta somesta päätellen vähän viilennyt sääkään ei kukinnan ihailijoita hillinnyt – miksi olisikaan. Koska alkavalle viikolle on luvattu sateita, pelottaa, miten käy kukille. Onko maa kohta ihan vaaleanpunainen?

Sain jostain käsittämättömän idean: puistoon pitää päästä sunnuntaiaamuna niin aikaisin, että kameran kanssa voi riehua rauhassa pelkäämättä kaatumista kenenkään eväisiin. Myönnän, että houkutteli myös ajatus kuvista ilman ihmispaljoutta. Tiesin, että aamu-unisena en yksin saisi lähdettyä, joten varmistin puistoon pääsyni kysymällä ystävän mukaan. En mitenkään voisi puoli kuudelta laittaa viestiä, että älä tulekaan minua hakemaan, kun toinen on jo herännyt syvimmästä unesta.

Emme suinkaan olleet puiston ainoat. Useampi seurue kuvasi koiria puiston kauneudessa. Saman verran ihmiset kuvailivat toisiaan. Mutta puistossa oli aamun rauha. Se oli siivottu edellisen päivän sotkuista, kuin mitään piknik-kansaa ei olisi nurmilla oleillutkaan. Ihmisiä tuli koko ajan lisää. Oli aika siirtyä Roihuvuorentien varren Japanilaistyyliseen puutarhaan. Se on pienempi ja jotenkin intiimimpi. Puiden oksat ovat matalammalla, ja niiden välissä kulkee kuin vaaleampunaisessa pilvessä. Pienen puiston takaosassa on vähän japanilaisen puutarhan tyyliin aseteltu kiviä ja ikään kuin puisia siltoja. Olimme puistossa yhtävän kanssa hetken kahden. Aurinko alkoi lämmittää ja samalla Roihuvuori herätä. Oli aika lähteä kotiin.